Viime vuosina farmasistin rooli perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa on muuttunut kliinisemmäksi, ja on mielenkiintoista nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En olisi ikinä uskonut farmaseutiksi valmistuessani tekeväni sellaista työtä missä nyt olen ja olevani mukana kehittäväni poliklinikkafarmaseutin työnkuvaa!
Olen Nelli Kaasalainen ja valmistunut farmaseutiksi Helsingin Yliopistosta 2013. Työskentelen seniorifarmaseuttina HUS Apteekissa HUS Psykiatrian avohoidon poliklinikoilla. Lisäksi olen mukana kehittämässä ja toteuttamassa HUS Apteekin sisäisiä koulutuksia, kuten Lääkehoidon arviointi -koulutusta.
Suoritin LHA-koulutuksen muutama vuosi valmistumisen jälkeen Aducatella ja nyt loppusuoralla on Apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumisopinnot, joista on mahdollista saada LHKA-pätevyys.
Työskentelin valmistumisen jälkeen avoapteekissa, joka toi arvokasta kokemusta potilaan kohtaamisesta, tietoa lääkevalmisteista ja apteekin toiminnasta osana terveydenhuoltoa. Nyt pääsen tarkastelemaan potilaan hoitoa toisesta näkökulmasta hoitoyksikössä. HUS Apteekissa olen työskennellyt aluksi terveysasemalla, jossa olin mukana kehittämässä ensimmäistä terveyskeskusfarmaseutin toimintamallia Uudellamaalla ja pilotoimassa farmasistin vastaanottotoimintaa. Tämä oli hieno näköalapaikka kehittyvään kliiniseen farmasiaan. Nykyisissä yksiköissäni psykiatrialla olen ollut kohta neljä vuotta.
HUS Psykiatrialla ei ole työskennellyt farmasisteja ennen meidän tiimiämme. Yksi parhaita puolia työssäni on, että olen päässyt alusta alkaen vaikuttamaan omaan työnkuvaani, luomaan farmasistin roolia poliklinikoilla ja tekemään siitä omannäköistä. Aluksi työtehtävänä oli lääkityksen ajantasaistukset, mutta ajan myötä farmasistin työn ja osaamisen tullessa tutuksi muille ammattiryhmille, on työnkuva laajentunut todella monipuoliseksi. Farmaseuttista osaamista on täydentänyt oman erikoisalan syventävät lääkitystiedot ja käytännössä huomioitavat erityispiirteet, joita pystyy hyödyntämään laajaa-alaisesti.
Poliklinikalla työhöni kuuluu lääkehoidon arvioinnit, lääkityksen ajantasaistukset, potilaan lääkeohjaukset, farmakogeneettisen paneelin tulosten tulkinta lääkärille ja psyykenlääkehistorian selvitykset. Lisäksi selvittelen erilaisia lääkkeisiin liittyviä kysymyksiä, joita lääkäreillä ja sairaanhoitajilla tulee vastaan. Reseptin uusimispyynnöt lääkäreille menevät minun kauttani, jolloin reseptin uusimisen tarve on varmistettu ja ”turhia” pyyntöjä (esim. reseptissä on jäljellä lääkettä) ei päädy lääkärille.
Lääkehoidon arvioinnit psykiatrialla ovat hyvin laajoja ja monipuolisia ja teen näitä viikoittain. Lääkärit arvioivat lääkityksen arvioinnin tarpeen ja sihteeri varaa ajan kalenterista sekä ilmoittaa potilaalle. Usein aiheena on polyfarmasia, uuden lääkkeen soveltuvuuden varmistaminen, munuaisten vajaatoiminta tai sopivan psyykenlääkkeen löytäminen jatkohoitoa ajatellen.
Lääkehoidon arvioinnit vaativat psykiatrialla usein ennakkovalmistautumista, potilaan tietoihin tutustumista sekä psyykenlääkkeiden vankkaa tuntemista, jotta kaikki arviointiin tarvittava tieto saadaan yhdellä käynnillä. Käynnillä keskustellaan potilaan kanssa mm. kokonaislääkityksen yhteisvaikutuksista ja niiden kliinisestä merkityksestä, lääkkeiden haittavaikutuksista, hoitosuunnitelmasta sekä farmakogeneettisen paneelin tuloksista ja suosituksista jatkohoitoon liittyen. Farmakogeneettisen paneelin tulosten tulkinnassa käydään läpi sekä potilaan somaattinen että psykiatrinen lääkitys verraten laboratoriokokeen metaboliaentsyymeihin. Tulosten tulkinnassa tarkastellaan sopivia lääkehoitoja jatkoa ajatellen sekä kartoitetaan syitä mahdollisesti aiemmin epäonnistuneille hoidoille.
Usein onnistuneeseen lopputulokseen pääseminen vaatii potilaalta aktiivista osallistumista keskusteluun. Hoitovaihtoehtoja mietittäessä huomioidaan Käypä hoito -suositusten lisäksi potilaan muu lääkitys, terveyden tila, haittavaikutusprofiilit ja poikkeavuudet maksametaboliassa farmakogeneettisen paneelin perusteella. Potilaat ovat olleet kiinnostuneita kokonaislääkityksestään ja kyselevät usein esim. masennuslääkkeiden eroista.
Viime vuosina farmasistin rooli perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa on muuttunut kliinisemmäksi, ja on mielenkiintoista nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En olisi ikinä uskonut farmaseutiksi valmistuessani tekeväni sellaista työtä missä nyt olen ja olevani mukana kehittäväni poliklinikkafarmaseutin työnkuvaa! Tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut paljon ”markkinointityötä” yksiköissä. Farmasistit ovat uusi ammattiryhmä terveysasemilla sekä poliklinikoilla ja tälle osaamiselle on selkeä tarve. Palvelut tuovat uudenlaisen mahdollisuuden tarkastella potilaan lääkitystä kokonaisuutena ja parantaa lääkehoitokäytäntöjä.
Nellin vinkin kliiniseen työhön:
- ”markkinointityö”: oman osaamisen esilletuominen
- sinnikkyys
- kliininen työ on hieno mahdollisuus syventää lääketietämystään
- Rohkeutta potilaan haastatteluun sekä lääkeneuvontaan!