Opiskelemassa kliinistä farmasiaa Lontoossa – mieleenpainuva kokemus
Niina Laine, farmaseutti, MSc in Clinical Pharmacy and in International Practice and Policy, Kliinisen farmasian seuran hallituksen varajäsen
Julkaistu 31.10.2010
”Nordic countries are approximately 50 years behind UK what comes to clinical pharmacy.” Näin minulle tokaisi kaksi vuotta sitten The School of Pharmacyn (University of London, UK) kliinisen farmasian maisteriohjelman koordinaattori Ms Jean Taylor.
Tuo lause jäi mieleeni. Olin juuri aloittanut kliinisen farmasian maisterin opinnot Lontoossa ja en tiennyt mitä odottaa. Ensimmäisenä koulupäivänäni The School of Pharmacyssa tapasin kurssikaverini ympäri maailmaa. Kaikilla oli sama päämäärä – oppia uutta ja kehittää kotimaansa kliinistä farmasiaa.
Meidät sijoitettiin muiden opintojen ohella osa-aikaisesti opetussairaaloihin harjoittelemaan lääkehoidonarviointia sairaalan potilaille. Kiersimme sairaalan johtavan kliinisen farmasistin (Lead Clinical Pharmacist) kanssa eri osastoilla ja näimme kuinka hän teki työtään hoitajien ja lääkärien rinnalla osastokierroksilla (”ward rounds”).
Sitten tuli odotettu ja pelätty päivä: ”Now I will give you a patient and you will evaluate his medication.” Kädessäni oli monta sataa sivua potilaspapereita (”patient notes”). Kukaan ei ollut opettanut minulle kunnolla kuinka lääkitystä voi arvioida. ”You have one week, after that you should return your medication review for evaluation”. Tarkempi potilaspaperien tarkastelu osoitti että potilaalla oli yli 20 lääkettä ja lukuisia eri diagnooseja. Lisäksi paperit olivat täynnä vaikealukuista sairaalaslangia. Potilasta haastateltaessa hän vain totesi ”I am depressed and lonely. I do not know the answers to your questions.”
Aikaisemmin olin todistanut kuinka opettajani kirjaimellisesti juoksi sairaalan osastoilla ja arvioi yhden potilaan lääkityksen muutamassa minuutissa antaen samalla palautetta lääkäreille. Opettajani tuntui osaavan vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Viikon jälkeen palautin tekemäni arvioinnin hänelle ja palaute oli yksinkertaisuudessaan murskaava: ”Your work is rubbish.” Seuraavan yön työstin arviointia uusiksi ja sain lopulta tehtävän palautettua niin että se hyväksyttiin alimmalla mahdollisella arvosanalla.
Tuota kokemusta muistellessani nousevat kyyneleet silmiin kahdesta syystä, hävettää vieläkin miten taitamaton olin ja toisaalta miten paljon opin Lontoossa viettämäni vuoden aikana. Aluksi oli vaikeaa lähteä opiskelemaan kliinistä farmasiaa suomalainen farmaseutin tutkinto pohjalla. Kaikesta voi kuitenkin selvitä jos niin päättää. Oma päätökseni piti sisällään myös lukuisia unettomia öitä.
Kliinisessä farmasiassa on kyse potilaan koko tilanteen huomioimisesta. Se ei ole mitenkään yksinkertaista. Ymmärrän nyt, että kukaan ei osaa kaikkea ja että hyvä pohja on tulevan alku. En voi suositella parempaa pohjaa tulevalle kuin opinnot ulkomailla. Tahdon kannustaa kaikkia kliinisestä farmasiasta kiinnostuneita hakemaan oppia ulkomailta. Se maksaa itsensä takaisin aivan varmasti. Kukapa olisi uskonut, että opintojeni lopussa pidän esitelmää koko sairaalan henkilökunnalle tekemästäni tutkimustyöstä sairaalassa. Arvosanaksi sain tutkimustyöstäni 77% (Very good). Siitä on hyvä jatkaa.