Helmi-maaliskuun 2025 taitteessa saimme ainutlaatuisen mahdollisuuden matkustaa Yhdysvaltoihin tutustumaan farmasian opetukseen Pohjois-Carolinan yliopistossa (The University of North Carolina, UNC). Opintomatkalle meitä osallistui viisi viimeisen vuoden kliinisen farmasian opintosuunnan proviisoriopiskelijaa Itä-Suomen yliopistosta (UEF).
Matkan aikana tutustuimme Eshelman School of Pharmacy –laitoksen toimintaan, osallistuimme opetukseen paikallisten farmasian opiskelijoiden kanssa ja pääsimme kuulemaan kliinisen farmasian käytännöistä niin paikallisessa yliopistollisessa sairaalassa kuin avoapteekeissa. UNC:llä on yhteensä 19 sairaalaa Pohjois-Carolinan osavaltiossa.
UNC tarjoaa yhtä maailman tasokkainta farmasian opetusta ja Yhdysvallat on niin ikään kliinisen farmasian edelläkävijä. Matka tarjosi meille ainutkertaisen tilaisuuden havainnoida korkeatasoista farmasian osaamista ja opetusta käytännössä.
Opintomatkamme tavoitteena olikin syventää proviisoriopintojemme aikana saatua kliinisen farmasian osaamista sekä hyödyntää UNC:stä saatuja oppeja tulevina kliinisen farmasian ammattilaisina.
Yhdysvalloissa farmasian kouluja on 144, joista neljä sijaitsee Pohjois-Carolinan osavaltiossa. Opinnot eroavat merkittävästi suomalaisesta koulutuksesta; farmasian opinnot kestävät noin neljä vuotta, mutta ennen tätä opiskelijalla on oltava suoritettuna yliopistotason opintoja keskimäärin 2-4 vuoden edestä esimerkiksi kemiasta tai biologiasta. Poiketen suomalaisesta tutkinnosta, valmistuessaan opiskelija saa Doctor of Pharmacy (PharmD) -pätevyyden.
Opinnot koostuvat sekä teoriaopinnoista että opintojen loppuvaiheeseen painottuvasta käytännön harjoittelusta, joka toteutetaan ns. Rotations –jaksoilla. Nämä rotaatiot muistuttavat Suomessakin tuttuja harjoittelujaksoja, mutta niissä opiskelijat kiertävät useilla eri erikoisaloilla yhteensä yhdeksän kuukauden ajan ja harjoittelut ovat palkattomia.
PharmD-tutkinnon jälkeen on tyypillistä jatkokouluttautua suorittamalla kahden vuoden Residency-ohjelma sairaalassa, jossa farmasisti erikoistuu tietylle erikoisalalle. Lisäksi lisäkoulutuksen myötä farmasistien on mahdollista saavuttaa Clinical Pharmacist Practitioner (CPP) -pätevyys, joka oikeuttaa määräämään tiettyjä lääkkeitä.
Toinen vaihtoehto jatkokouluttautumiselle on Fellowship, joka painottuu enemmän tutkimukseen ja lääketeollisuuteen. Fellowshipissä suoritetaan ensin vuosi yliopistolla ja toinen vuosi lääketeollisuudessa tai molemmat vuodet yliopistolla esimerkiksi tutkimusryhmässä. Näistä kahdesta Fellowship on Residencyä harvinaisempi jatkokouluttautumismuoto.
UNC:n farmasian opetuksessa korostui kliinisen farmasian asiantuntijuus ja moniammatillinen yhteistyö opintojen alusta alkaen. Lisäksi opetus oli käytännönläheistä, osallistavaa sekä vahvasti terveydenhuoltoon intergroivaa, sisältäen muun muassa Patient Case-työpajoja.
Maanantai 24.2. – Clinical Pharmacist Practice: Inpatient Ward Service
Varsinainen opintomatkamme käynnistyi vierailulla North Carolina Memorial Hospitaliin, jossa meille esiteltiin kliinisen farmasian käytäntöjä sairaalan vuodeosastotoiminnassa.
Tapasimme Internal Medicine Pulmonary –alueeseen erikoistuneen kliinisen farmasian asiantuntijan, joka työskentelee sairaalassa tiiviissä yhteistyössä lääkäreiden, hoitajien ja muiden ammattilaisten kanssa. Meille kerrottiin, millaisia tehtäviä farmasisteilla on osastoilla ja heidän roolinsa on huomattavan laaja verrattuna Suomen yleisiin käytäntöihin. Farmasisti muun muassa tarkastaa ja hyväksyy lääkemääräykset, varmistaa, että potilaan vakuutus kattaa määrätyt lääkkeet ja tekee aktiivisesti lääkitysehdotuksia lääkäreille esimerkiksi laboratorioarvoihin perustuen. Heillä on myös mahdollisuus tilata laboratoriokokeita (esim. Na, K, Mg) sekä tarkastella
EKG-tulkintoja ja röntgenkuvia. Lisäksi he voivat muuttaa lääkitysten annoksia esimerkiksi labratulosten ja munuaisarvojen perusteella, mikäli sairaalassa on tätä varten laaditut protokollat. Kuten Suomessakin, lääkäri kuitenkin vastaa loppu viimein lääkehoidon kokonaisuudesta.
Saimme kuulla myös sairaaloiden käytännön haasteista farmasistin näkökulmasta, jotka kuulostivatkin tutuilta. Esimerkiksi eri potilastietojärjestelmien välinen huono yhteensopivuus aiheuttaa haasteita tiedonkulussa. Lisäksi farmasistin on tärkeää osata perustella näkemyksensä hyvin ja rakentaa uskottavuuttaan moniammatillisessa tiimissä erityisesti niissä tilanteissa, joissa lääkäreiden suhtautuminen farmasistien asiantuntemukseen ei ole vielä täysin vakiintunutta.
Tiistai 25.2. – Central Inpatient Pharmacy
Tiistaiaamuna vierailimme sairaala-apteekissa, jossa tutustuimme sairaala-apteekin tiloihin, lääkelogistiikkaan ja hieman myös lääkevalmistukseen. Sairaalassa apteekin vastuualueet on jaettu kahteen osaan: operatiiviseen eli lääkkeiden valmistamiseen, tilaamiseen ja lääkelogistiikkaan sekä kliiniseen puoleen.
Sairaala-apteekissa lääkkeet säilytetään suurissa ”karuselleissa” useassa eri kerroksessa.
Vaikka apteekin tilat muistuttivat jonkin verran Suomen sairaala-apteekin tiloja, eroavaisuuksia oli etenkin lääkevalmistustiloissa. Yhdysvalloissa tekninen henkilökunta on suuremmassa roolissa lääkkeiden valmistamiseen liittyen, he valmistavat sekä galeenisia että aseptisia valmisteita, mutta farmaseutti varmistaa annokset ja hyväksyy valmisteet potilaiden käyttöön. Sairaala-apteekilta kuljetettiin lääketilauksia osastoille useita kertoja päivässä.
Lisäksi pääsimme vierailemaan osastolla, jossa meille kerrottiin hieman osaston lääketilauksista sekä Pyxis-älylääkekaappien käytöstä. Pyxis lähettää suoraan tilauksen sairaala-apteekkiin, kun lääkkeiden varaston hälytysrajat antavat siihen aihetta. Osastot tilaavat myös potilaskohtaisia valmisteita. Pyxisten täyttämisestä vastaa tekninen henkilökunta.
Tiistaina iltapäivällä vierailun jälkeen osallistuimme Japanin Hokkaidon opiskelijoiden kanssa Patient Case -työpajaan, jossa kävimme neljä eri potilastapausta yhdessä läpi. Japanilaiset opiskelijat esittivät ratkaisuehdotuksia potilastapauksiin ja myös me saimme kertoa, miten Suomessa hoitosuositusten mukaan potilaiden lääkehoito tulisi ensisijaisesti toteuttaa ja mitä eroja suosituksissa on Japanin ja Yhdysvaltojen suosituksiin nähden. Tapaukset liittyivät esimerkiksi keuhkokuumeen hoitoon, helikobakteerin häätöhoitoon, kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon sekä aknen hoitoon. Etäluennolla meillä oli käytössä yhteinen tiedosto, joka hyödynsi tekoälyä puheen tunnistamiseen ja kielen kääntämiseen, joten sen avulla kommunikointi oli japanilaisten opiskelijoiden kanssa mutkattomampaa.
Keskiviikko 26.2. – Cancer Hospital
Keskiviikkona vuorossa olikin sairaala-apteekin sytostaattiyksikköön sekä sen puhdastiloihin tutustuminen. Kuten aseptisen ja galeenisen lääkevalmistuksen kohdalla, tekninen henkilökunta vastaa myös sytostaattien käyttökuntoon
saattamisesta. Näin ollen farmasistin vastuulle jää annosten tarkistaminen ja työn lopputuloksesta vastaaminen. Tämän työnjaon ja farmasistin kliinisemmän työnkuvan mahdollistaa LIV-kaapissa olevat Pyxis iv Prep-kamerat, jotka ottavat kuvan ja punnitsevat käyttökuntoon saatettavan tuotteen jokaisessa työvaiheessa, jolloin farmasisti voi luotettavasti tarkistaa tuotteen oikeellisuuden tietokoneen välityksellä aseptisen labran ulkopuolella sijaitsevalta työpisteeltään.
Päästessämme tutustumaan sytostaattilabraan huomasimme eroavaisuuksia puhdastilapukeutumisessa Suomen ja USAn välillä: siinä missä Suomessa puhdastiloihin mentäessä työntekijä vaihtaa päälleen uudet puhtaat työvaatteet sekä pukee niiden päälle steriilin haalarin, USAssa työvaatteiden ei vaihdeta, vaan niiden päälle laitetaan kaapu ja työkenkien päälle kengänsuojukset myssyn, maskin ja hanskojen lisäksi. Nämä erot herättivätkin pohdintaa siitä, miksi puhdastilatyöskentely on tarkemmin säädeltyä Suomessa ja vaikuttavatko nämä eroavaisuudet aseptiseen laatuun.
Vierailun aikana pääsimme kokeilemaan myös käytännössä sytostaattien valmistuksessa käytettyä suljettua systeemiä, joka toteutetaan PhaSealin avulla.
Torstai 27.2. – Outpatient Pharmacy
Torstaina vierailimme puolestaan sairaalan aulassa sijaitsevassa apteekissa, joka muistutti ulkonäöltään Suomen avoapteekkeja. Sairaalassa osastohoidossa oleville potilaille kirjoitetut reseptit siirrettiin yleensä tähän apteekkiin, ellei potilas välttämättä halunnut hankkia lääkkeitään toisesta apteekista sairaalan ulkopuolelta. Kun potilas oli kotiutumassa sairaalan osastolta, lääkkeet toimitettiin suoraan potilashuoneeseen; tästä toimintamallista käytettiin termiä ”Meds to Beds” ja samalla kotiutuvalle potilaalle annettiin myös asianmukainen lääkeneuvonta.
Sairaalan sisällä olevan apteekin etuna oli myös se, että se on integroitu sairaalan systeemiin ja käytössä on sama potilastietojärjestelmä eli farmasistit pääsevät suoraan tarkastelemaan esimerkiksi potilaskertomuksia, joten heidän ei välttämättä tarvitse olla yhteydessä lääkäriin. Ohjelman kautta on myös mahdollista lähettää viestiä lääkkeen määrääjälle suoraan, mikäli resepti kaipasi lisätietoja tai täsmennystä. UNC:n sairaala oli tehnyt tutkimuksia Meds to Beds-toiminnasta ja näiden mukaan uusia sisäänottoja (readmission) sairaalaan tuli vähemmän, kun lääkkeet haettiin tästä sairaalan sisällä sijainneesta apteekista, koska näin toimittaessa oli todennäköistä, että potilas jatkoi sairaalassa määrättyjen lääkkeiden käyttöä myös kotonaan. Uusia sisäänottoja sairaalaan potilaan kotiutuksen jälkeen seurattiin tarkasti, sillä nämä vaikuttavat sairaalan saamaan rahoitukseen.
Iltapäivällä osallistuimme vielä professori Dennis Williamsin pitämälle luennolle toisen vuoden farmasian opiskelijoiden kanssa, jossa aiheena oli eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Luento oli jälleen interaktiivinen ja opiskelijat saivat esittää ratkaisuehdotuksiaan potilastapauksiin sekä esittää kysymyksiä aiheeseen liittyen.
Perjantai 28.2. – Student Health Services
Perjantaina pääsimme tutustumaan yliopiston tarjoamaan opiskelijaterveydenhuoltoon. Yliopiston kampuksella oli kaksi apteekkia, joista opiskelijat hakivat lääkkeensä. Toisessa näistä oli rokotepiste, jossa vapaaehtoiset ja farmasian opiskelijat antoivat rokotteita. Rokotteita annettiin ulkomaille matkustaville, ja näitä olivat esimerkiksi rokotteet malariaan ja keltakuumeeseen. Opiskelijoille annettiin myös muun muassa influenssarokotteita ja koronarokotteita.
Opiskelijaterveydenhuollon tiloissa sijaitsi myös “counseling rooms”- tiloja, joissa farmasistit antoivat opiskeleijoille lääkeneuvontaa. Mikäli opiskelijalle määrättiin uusi lääke, hänet kutsuttiin automaattisesti lääkkeen haun yhteydessä lääkeneuvontatilaan keskustelemaan lääkkeen käyttössä huomioitavista asiioista.Lisäksi opiskelijoiden kanssa käytiin mm. terveysvakuutuksiin, terveyspalveluihin sekä reseptien uusimisiin liittyviä perusasioita läpi.
Ympäri kampusta oli sijoitettu kolme itsehoitolääkkeitä sisältäviä myyntiautomaatteja (vending machine). Myyntiautomaateissa oli muun muassa jälkiehkäisypillereitä, e-pillereitä, kipu- ja kuumelääkkeitä sekä allergialääkkeitä.
Kuva 2. Myyntiautomaatin lääkevalikoimaa
Reseptilääkkeet olivat opiskelijoille ilmaisia, koska heidän vakuutuksensa kattoivat ne. Yliopisto pystyi myös tarjoamaan opiskelijoille vakuutuksista erilaisia sopimuksia, jos heillä ei entuudestaan sitä ollut. Itsehoitolääkkeet olivat puolestaan maksullisia voimassa olevista vakuutuksista huolimatta; urheilijat olivat kuitenkin poikkeus, sillä heitä pidetään korkeassa arvostuksessa, ja heidän saamansa stinpendit takasivat heille ilmaiset reseptilääkkeet, itsehoitolääkkeet sekä terveydenhuollon. Lisäksi jokaisella urheilujoukkueella oli omat lääkärit, jotka varmistivat, että urheilijat eivät käyttäneet mitään dopingaineeksi luokiteltavia valmisteita.
Opiskelijaterveydenhuollon yleisimmin toimitettuja lääkkeitä olivat ehkäisyvalmisteet, masennuslääkkeet, ADHD-lääkkeet, aknelääkkeet, astmalääkkeet ja antibiootit. Erikoisempia lääkkeitä ei yliopistolta ollut, vaan ne opiskelijoiden piti hankkia muualta. Opiskelijoiden oli mahdollista saada myös naloksoni-nenäsuihketta ja injektiopakkauksia ilmaiseksi apteekeista, eikä kukaan kysellyt käyttötarkoitusta.
Iltapäivällä pääsimme jälleen osallistumaan professori Dennis Williamsin luennolle. Tällä kertaa aiheena oli adrenergiset agonistit, joka pidettiin 1. vuosikurssin opiskelijoille.
Maanantai 3.3. – Community Pharmacy sekä Warehouse Delivery
Maanantaina vierailimme paikallisessa avoapteekissa. Heillä on käytössä paperiset reseptit, mikä poikkeaa Suomen sähköisistä resepteistä. Yhdysvalloissa apteekkien on säilytettävä näitä reseptejä vakuutusyhtiöiden vaatimusten mukaisesti, esimerkiksi Medicare vaatii 10 vuoden säilytyksen. Myös avoapteekeissa työskentelevillä farmaseuteilla on oikeus kirjoittaa reseptejä ehkäisyvalmisteisiin.
Yksi iso eroavaisuus Suomen toimintaan oli se, että lääkkeitä ei toimiteta asiakkaille valmistajan alkuperäisissä pakkauksissa, vaan ne jaetaan asiakkaille samannäköisiin oransseihin muovisiin purkkeihin. Lääkkeiden jakamisesta huolehtii tekniset työntekijät ja farmaseutit puolestaan hoitavat työn tarkistuksen. Lääkkeenjaossa käytetään kuvauslaitetta, joka ottaa kuvan siihen asetelluista lääkkeistä, ja tätä kuvaa farmaseutti käyttää osana tarkistusprosessiaan. PKV- ja huumelääkkeistä otetaan poikkeuksellisesti tuplakuvat. Tämä tehdään sen takia, että voidaan varmistua siitä, että apteekista todella on toimitettu oikea määrä lääkkeitä eikä asiakas pysty esimerkiksi huijaamaan työntekijöitä väittämällä, että hän sai liian vähän lääkkeitä.
Yhdysvaltojen avoapteekkien itsehoitolääkkeiden valikoima oli todella laaja. Siihen kuului muun muassa e-pillereitä kolmen kuukauden paketti ja isoja pakkauksia naprokseenia. Lisäksi apteekeissa annettiin erilaisia injektioita ja rokotuksia, kuten esimerkiksi pitkävaikutteisia antipsykootteja, B-vitamiinia ja influenssarokotuksia. He myös tarjosivat glukoosi- ja verenpainemittauksia. Kuka tahansa ei saanut asiakkaalle rokotusta tai injektiota kuitenkaan antaa, vaan se vaati erillisen lisäkoulutuksen. Myös tekniset työntekijät pystyivät tämän koulutuksen käymään.
Avoapteekkien lisäksi ilman reseptiä saatavia lääkkeitä voi ostaa myös tavallisista ruokakaupoista, kuten Targetista. Yhdysvalloissa ruokakauppojen lääkevalikoima on huomattavan kattava ja lääkevalmisteita oli mahdollista ostaa ilman minkäänlaista lääkeneuvontaa; esimerkiksi opioidiyliannostukseen käytettävää naloksoni-nenäsuihketta oli mahdollista ostaa Targetista itselleen. Lääkkeistä oli lisäksi mahdollista saada määräalennuksia ja myös tv-markkinointi reseptilääkkeiden osalta oli huomattavasti vapaampaa. Tässä toimintamallissa korostuukin yksilön vapaus sekä vastuu lääkehoidostaan. Nämä havainnot herättivätkin pohdintaa myös Suomen ajankohtaisesta keskusteluaiheesta koskien lääkkeiden vapauttamisesta ruokakauppoihin.
Samana päivänä kävimme myös tutustumassa UNC:n tarjoamaan lääkkeiden kotiinkuljetukseen. Tila oli erillään yliopistosta ja sieltä toimitettiin lääkkeitä UNC:n työntekijöille sekä Patient system programiin oikeutetuille henkilöille. Vakuutusyhtiöillä oli päätäntävaltaa siinä, saiko potilas tilata lääkkeensä täältä.
Heillä oli lisäksi erillinen kliininen tiimi, jonka farmasistit muun muassa tarkistivat, kattaako vakuutus potilaan uuden lääkkeen. Clinical Pharmacist Practioner (CPP) -lisäkoulutuksen käyneet farmasistit ja klinikat ottivat kliiniseen tiimiin usein yhteyttä potilaiden vakuutusasioissa, koska he olivat perillä niistä.
He toimittivat 1300 tabletti-/kapselivalmisteen reseptiä kahdeksan tunnin aikana, mutta kapasiteettia heillä olisi ollut 2500 reseptiin. Heillä oli tähän käytössä Parata-laite, joka käsitteli potilaan lääkemääräyksen ja laittoi purkkiin oikean määrän lääkkeitä. Tässä laitteessa heillä oli 418 erilaista valmistetta. Jokaiselle potilaalle määrättiin tilauksen saapuessa oma laatikko, jonne lääkepurkit laitettiin. Laatikoissa oli mikrosirut, jotka skannattiin, jotta oikea lääke meni oikeaan laatikkoon. Laatikoille oli linjasto, jota pitkin ne kulkivat mikrosirujen skannauksien mukaan.
Lisäksi heillä oli erillinen Mini Parata –laite, joka käsitteli haitallisten lääkeaineiden reseptejä, ja sen käyttö oli vähemmän automaattista. Opioideja tai muita huumelääkkeitä he eivät toimittaneet, koska niitä ei saa postittaa, vaan ne potilaiden piti hakea ne jostain toisesta apteekista.
Toimitukset tapahtuivat joko samana päivänä tai viimeistään kahden päivän sisällä. Jos näin ei ollut, valmiste korvattiin uudella. He toimittivat myös kylmäkuljetuksia. Kylmälaatikoille tehtiin testejä, jotta varmistuttiin, että lämpötila pysyi sopivana.
Tiistai 4.3. – Pediatrics
Tiistain vierailukohteena oli lastensairaala ja vierailun aikana keskustelimme lastentautien erityispiirteistä farmasian näkökulmasta. UNC-sairaalan lastensairaala koostuu n. 200 potilaspaikasta ja suurin osa lasten lääkevalmisteista valmistetaan
keskitetysti sairaalan Central Pharmacyssa. Kuitenkin myös lastensairaalassa tapahtui erityisesti suonensisäisten ja suun kautta nestemäisenä annosteltavien lääkkeiden valmistamista. Yleisimpiä lapsille annosteltavia iv-valmisteita olivat antibiootit, sedatoivat valmisteet, sekä elvytystilanteessa tarvittavat lääkevalmisteet, jotka valmistettiin kullekin riskipotilaalle huomioiden potilaan paino annoksissa. Off label- tilanteissa farmasistit etsivät tietoa mm. Lexicompista tai UNC-sairaalan sisäisistä ohjeistuksista.
Myös lastenpuolella vakuutusjärjestelmällä on vaikutusta (lääke)hoidon valintaan, ja lapset ovatkin yleensä vanhempiensa terveysvakuutusten alla jopa aikuisiksi saakka. Ennen lääkehoidon aloittamista lastentautien farmasisti tarkistaa, kattaako potilaan vakuutus lääkärin määräyksen. Mikäli potilaana on henkilö, joka ei kykene taloudellisen tilanteensa vuoksi hankkimaan terveysvakuutusta, on tarjolla kaksi julkisen puolen sairausvakuutusjärjestelmää: Medicare ja Medicaid. Nämä tosin eivät kata kaikkea (lääke)hoitoa.
Myös lastentaudeilla Clinical Pharmacist Practioner (CPP) lisäkoulutuksen käynneellä farmasistilla on oikeus määrätä lääkkeitä esimerkiksi kemoterapian aiheuttamiin haittavaikutuksiin, kuten pahoinvointiin. Tyypillisesti kunkin erikoisalan vastaava lääkäri on ensin määrittänyt lääkevalikoiman, jonka sisältä farmasisti voi määrätä lääkkeitä hoitamilleen potilailleen farmaseuttisen harkinnan perusteella. Farmasistien lääkkeenmääräämisoikeuksia on myös rajoitettu siten, että CPP voi määrätä potilaalleen yhden kuukauden käyttöä vastaavan määrän lääkkeitä, kun lääkäri voi määrätä kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän.
Vierailun jälkeen pidimme esitelmän (kliinisen) farmasian opinnoista Itä-Suomen yliopistossa. Esitelmää katsomassa oli UNC:n farmasian laitoksen henkilökuntaa, sekä samaan aikaan kanssamme opintomatkalla olleet farmasian opiskelijat Hiroshimasta.
Keskiviikko 5.3. – Policy, Pharmacy and Therapeutics, Medication Safety sekä tietokannat
Viimeisen päivän luennon aiheena oli lääkitysturvallisuus. Luennolla käytiin läpi erilaisia Yhdysvalloissa hyödynnettäviä lääkitysturvallisuutta edistäviä toimia.
Drug Information Center vastaa erilaisista lääkitykseen liittyvistä kysymyksistä. Keskukselle tulee 240–300 kysymystä vuosittain. Keskuksella on käytössään Drug Information database, jossa on aikaisempia keskukselle tulleita tapauksia ja niiden ratkaisuja. Kyseinen tietokanta ei ole julkinen eli se on vain keskuksen hyödynnettävissä.
Lääkkeiden haittatapahtumien raportointijärjestelemänä on HaiPro:n kaltainen Safety Event Reporting -järjestelmä. HaiProsta poiketen raportit sisältävät potilastietoja, eivätkä ole yleensä anonymisoituja. Vakavat haittatapahtumat käsitellään moniammatillisilla juurisyyanalyyseillä viimeistään 45 päivän sisällä haittatapahtumailmoituksesta. Yleisimpiä esiintyneitä lääkkeiden haittatapahtumia ovat lääkkeen väärä annos, väärä lääke, virheellinen lääketilaus ja viivästynyt lääkekuljetus.
Lisäksi meille kerrottiin esimerkkejä erilaista Yhdysvalloissa hyödynnettävistä tietokannoista. Tällaisia olivat esimerkiksi Pubmed, Conchrane, Embase, Dynamed, Lexidrug, Micromedex, UpToDate ja LiverTox. Opiskelijat käyttävät paljon Facts and Comparison sekä Micromedex -tietokantoja.
Vapaa-aika Chapel Hillissä
Vierailujen ja luentojen ohella pääsimme vapaa-ajalla näkemään ja kokemaan asioita Chapel Hillissä. Kiertelimme UNC -kampusalueella ja kävimme katsomassa muun muassa kampuksen tunnusmerkkiä Old Well -lähdettä, kirjastoa ja muita koristeellisia yliopistorakennuksia. UNC:n alueiden lisäksi vierailimme Durhamissa Duken yliopistossa.
UNC:n tunnusväri on vaaleansininen ja tämä sekä urheilujoukkueiden logot ja maskottina toimiva pässi olivat vahvasti nähtävissä Chapel Hillin katukuvassa muun muassa ihmisten vaatteissa sekä paloautoissa. Vierailimme itsekin muutamaan otteeseen UNC:n virallisessa kaupassa hankkimassa yliopiston vaatetusta. Lisäksi kävimme seuraamassa miesten baseball -ottelua sekä naisten lacrosse -ottelua.
Pääsimme vapaa-ajalla tutustumaan myös paikalliseen ruokakulttuuriin. Keskeiset osat ruokakokemusta olivat Pohjois-Carolinalainen BBQ- illallinen opintomatkasta vastaavan professori Dennis Williamsin luona sekä matkan päättävä ruokailu panimoravintolassa yhdessä muiden maiden vaihto-opiskelijoiden ja laitoksen väen kanssa.
Matkan opit ja vinkit
Matka Atlantin tuolle puolen oli kaiken kaikkiaan unohtumaton ja antoisa kokemus! Valmistautuminen matkalle alkoikin jo hyvissä ajoin useaa kuukautta ennen reissua selvitellessä matkustamiseen tarvittavia dokumentteja. Olikin oma urakka hankkia lentoliput ja ESTA-maahantulolupa (menipä yksi pankkikorttikin lukkoon). Jos tässä vaiheessa et vielä tunne reissukavereitasi, ESTA-hakemuksen jälkeen tiedät koko sukuhistorian.
Välipysähdys Islantiin katkaisi mukavasti matkustusta ja alle vuorokaudessa ehtii tekemään myös pikavisiitin pääkaupunki Reykjavikiin.
Perille kuitenkin päästiin, vaikka meno JFK:n lentokentällä puoliltaöin paikallista aikaa alkoikin jo olla lennokasta (takana yli vuorokausi valvomista ja matkustamista). Maahantulotarkastajan ristikuulustelustakin selviydyttiin yli tunnin jonotuksen jälkeen, vaikka verenpaineet hetkellisesti kohosivatkin kiperistä kysymyksistä.
Kun viimein pääsimme lepuuttamaan silmiämme jatkolennolla JFK:ltä Pohjois-Carolinaan, katkaisi sen stuertin päähän heittämä prezel-pussi. Perillä meitä odotti matkan isäntä Dennis Williams.
Seuraavan kahden viikon aikana tutustuimme opintomatkan ohjelman lisäksi paikalliseen kulttuuriin, niin ruuan kuin vapaa-ajan tapahtumien osalta. Ensimmäinen viikko taittui Airbnb- omakotitalossa ja autenttiseen college-elämään pääsimmekin tutustumaan majoittumalla Frat Housessa toisella viikolla.
Opintomatkan päätyttyä ja nautittuamme ihanan keväisistä keleistä Chapel Hillistä matka kohti kotisuomea taittui New Yorkin kautta monta kokemusta ja kommellusta rikkaampana.
Reissun saldo: 2 maata, 3 osavaltiota, 3 lentoyhtiötä, 5 lentokenttää, 6 lentoa
Lämmin kiitos Kliinisen Farmasian Seuralle unohtumattoman opintomatkan tukemisesta!