Sairaala- ja kliinistä farmasiaa Irlannissa

Sairaala- ja kliinistä farmasiaa Irlannissa

Päivi Hartikainen, proviisori ja yliopisto-opettaja (sosiaalifarmasia ja kliininen farmasia), Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

Julkaistu 01.02.2011

Minulla oli kesällä mahdollisuus päästä Itä-Suomen yliopiston henkilökuntavaihdon puitteissa tutustumaan irlantilaiseen sairaala- ja kliiniseen farmasiaan. Vierailin kahdessa yliopistossa sekä kahdessa sairaalassa Dublinissa. Kliinisten farmasistien käytännön työhön pääsin perehtymään Midland Regional Hospital -sairaalassa Tullamoressa noin 100 km Dublinista. Syystalvella minulle tarjoutui vielä uusi tilaisuus tutustua kliiniseen farmasiaan Guys´ and St. Thomas Hospital -sairaalassa Lontoossa.

Kesäisen vierailuni pääkohteessa Midland Regional Hospital -sairaalan apteekissa jo noin 20 suomalaista farmasian opiskelijaa on suorittanut kolme kuukautta kestävän harjoittelujaksonsa. Suurimmalta osaltaan opiskelijat ovat tulleet Itä-Suomen (aik. Kuopion) yliopistosta, vierailuni aikanakin sairaalassa oli kaksi opiskelijaamme suorittamassa harjoitteluaan.

Sairaala-apteekissa kliinisenä farmasistina työskentelevä yhteyshenkilöni oli järjestänyt minulle paljon ohjelmaa. Vierailimme Mater Hospital ja St James´s Hospital -sairaaloissa. Vierailimme myös kahdessa yliopistossa (The Royal College of Surgeons ja Trinity College). Trinity Collegessa osallistuimme ”The Boots Practice of Pharmacy Teaching & Development Unit ” -yksikön avajaisiin. Paikalla oli myös Minister for Health & Children Mary Harney. Uudessa yksikössä sijaitsi malliapteekki, jossa opiskelijat pääsivät harjoittelemaan asiakaspalvelua ja tilanteita pystyttiin videoimaan (kuten meilläkin). Avajaisista löytyy videokooste Trinity Collegen sivuilta, videon loppupuolella vilahdan myös minä, jos oikein tarkkaan osaa katsoa.

Suurimman osan vaihtoviikosta vietin Midland Regional Hospital -sairaalan apteekissa. Sairaala oli muuttanut joitakin vuosia sitten uusiin tiloihin, tilat olivat kuitenkin toiminnan laajennuttua käyneet jo hiukan pieniksi. Velvoitevarastointia Irlannissa ei ole, joten lääkkeitä oli varastossa noin kahden viikon – kuukauden tarve.

Suomalaisten farmasian opiskelijoiden harjoittelu oli mielestäni järjestetty hyvin etenkin kliinisen farmasian näkökulmasta. Opiskelijat pääsivät kliinisten farmasistien mukana osastoille arvioimaan potilaiden lääkityksiä. He tekivät suomalaisen harjoittelukirjan lisäksi paljon muita kirjallisia tehtäviä, ainakin osin samoja, mitä heidän omat opiskelijansa tekevät. Farmasian opinnoista neljä ensimmäistä vuotta on teoriaa ja viimeinen vuosi käytännön harjoittelua, poiketen siten suomalaisesta mallista. Pääsin tutustumaan erään harjoitteluaan suorittavan irlantilaisen opiskelijan kliinisen farmasian opintoihin Moodlen kautta ja näin konkreettisesti miten paljon enemmän heidän opintonsa sisältävät kliinistä farmasiaa verrattuna nykyisiin farmasian perusopintoihin Suomessa. Meillähän sairaala- ja kliinisen farmasian opintoja on perinteisesti tarjottu ainoastaan valinnaisina muutamien opintopisteiden opintojaksoina.

Vierailullani minulle myös konkretisoitui kliinisten farmasistien rooli lääkehoidon asiantuntijoina lääkäreiden rinnalla. Kliiniset farmasistit työskentelivät moniammatillisissa tiimeissä lääkäreiden ja hoitajien kanssa. Farmasistit eivät siis tässä sairaalassa olleet ainoastaan tietyn osaston farmasisteja, kuten Suomessa osastofarmaseutit yleensä ovat, vaan he kiersivät tiiminsä kanssa eri osastoilla ympäri sairaalaa. Yksi farmasisteista vastasi sairaalan mikrobilääkehoitojen seurannasta ja antibiootteihin liittyvistä ohjeistuksista.

Kliinisten farmasistien tehtävinä oli muun muassa selvittää potilaiden lääkityshistorioita, tarkastaa potilaiden lääkityksiä, antaa lääkeinformaatiota hoitohenkilökunnalle sekä tarpeen mukaan potilaille, raportoida haittatapahtumia ja lääkitysvirheitä, osallistua kierroille moniammatillisissa tiimeissä, tarvittaessa opastaa kotiutettavia potilaita esim. astmalääkkeiden käytössä. Tekniset apulaiset hoitivat pääosin lääkelogistiikan sekä myös sytostaattien valmistuksen onkologiasta vastaavien farmasistien valvonnassa. Muuta lääkkeenvalmistusta tässä sairaalassa ei juuri ollutkaan.

Pääsin itsekin käymään muutamilla osastoilla farmasistien mukana. Näillä osastoilla ei ollut käytössä potilastietojärjestelmiä, kuten Suomessa on totuttu, vaan potilaspaperit olivat pääosin käsinkirjoitettuja, paksuja paperipinoja. Potilaspapereissa oli oma tilansa farmasistin merkinnöille ja farmasistit kirjoittivat omat merkintänsä vihreällä kynällä, joten se helpotti merkintöjen havaitsemista ja tunnistamista. Tässä sairaalassa kliiniset farmasistit dokumentoivat kämmenmikroille kaikki havaitsemansa lääkitysvirheet ja lääkehoitoihin tehdyt muutokset ym. työnsä, jotta heidän työnsä tarpeellisuutta pystyttäisiin perustelemaan sairaalan johdolle. Kesällä apteekkiin ei saatu palkata uutta henkilökuntaa Irlannin heikon taloustilanteen vuoksi.

Monet muutkin asiat olivat toisin kuin Suomessa. Farmasistit ja lääkärit eivät esimerkiksi käyttäneet yhtenäisiä työasuja, vaan työskentelivät omissa (”professional”) vaatteissaan myös osastoilla. Työkenkinä ei ollut suotavaa käyttää sandaaleja, vaan umpinaisia tummia kenkiä. Hoitajilla oli työasut ja tietysti lääkäritkin käyttävät tarvittaessa suojavaatteita.

Vierailu oli kaikin puolin antoisa, viikko kului kuitenkin liian nopeasti. Opiskelijat ehtivät kolme kuukautta kestävän harjoittelunsa aikana nähdä ja oppia paljon enemmän, joten kannustankin kaikkia lähtemään vaihtoon, jos se vaan on mahdollista. Tutustuminen käytännön työelämään ulkomailla opettaa myös ymmärtämään ja arvostamaan kotimaan käytäntöjä.

Vaikka kliininen farmasia ei olekaan Suomessa vielä niin kehittynyttä kuin monessa muussa maassa, meillä on täällä hyvät mahdollisuudet kliinisen farmasian toimintojen kehittämiseen. Suomessa sairaala-apteekkien rooli on perinteisesti ollut logistiikkapainotteinen, rooli on muuttumassa kuitenkin koko ajan kliinisempään suuntaan. Avoapteekeissa lääkeneuvonta on kehittynyt ja lisääntynyt vuosien mittaan, lääkehoitoja arvioidaan ja yhteisvaikutuksia tarkistetaan, lääkehoidon kokonaisarviointeja unohtamatta.

Lääkehoidon kokonaisarviointi ja Osastofarmasian erityispätevyys -koulutukset sekä syksyllä alkanut Sairaala- ja terveyskeskusfarmasian erikoistumiskoulutus antavat tarvittavia kliinisen farmasian taitoja ja omalta osaltaan vievät suomalaista sairaala- ja kliinistä farmasiaa eteenpäin. Alan tutkimuksen määrä tulee myös lisääntymään erikoistumiskoulutuksen edetessä. Farmaseuttien ja proviisorien koulutuksessa kliinisen farmasian osuus ja pakollisuus tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Tämän päivän opiskelijoilla on kova into ja halu opiskella kliinistä farmasiaa sekä olla tulevaisuudessa osaltaan mukana kehittämässä kliinisen farmasian toimintoja.

Kliinisen farmasian parissa työskentelevien kesken on tärkeä tehostaa yhteistyötä. Onkin ollut ilo seurata osastofarmaseuttien verkostoitumista ja heidän välisen yhteistyönsä lisääntymistä erityispätevyyskoulutuksen myötä. Moniammatillista yhteistyötä täytyy myös entisestään lisätä ja kehittää. Farmasian ammattilaisten osaamista on tuotava entistä enemmän esille, tietenkin muiden ammattiryhmien osaamista kunnioittaen. Meillä on tärkeä rooli lääkitysturvallisuuden parantamisessa ja varmistamisessa sekä sairaaloissa että avoapteekeissa. Yhteiskuntamme on nykyään entistä valmiimpi hyväksymään kliinisen farmasian toiminnot osaksi terveydenhuoltoa. Joten, kaikki innolla kliinisen farmasian toimintoja kehittämään!