Ravinnon vaikutus lääkehoitoon

Useimmiten ruokailun yhteydessä otetut lääkkeet imeytyvät hitaammin kuin tyhjään mahaan otetut, mutta yleensä kyseessä on vain vaikutuksen alun loiventuminen ilman kokonaisvaikutuksen muuttumista. Samalla vähennetään nopeasta vaikutuksesta tulevaa huonoa oloa. Lääkkeen oton ajoittaminen ruokarytmin mukaan helpottaa myös muistamista. On kuitenkin olemassa lääkkeiden ja ravintoaineiden välisiä yhteisvaikutuksia, jotka voivat haitata merkittävästi lääkehoidon onnistumista.

Tyypillinen ravinto─lääke -yhteisvaikutus syntyy, kun tiettyjen lääkkeiden kanssa käytetään kahden ja kolmen arvoisia ioneja, kuten kalsiumia, magnesiumia rautaa ja sinkkiä. Ne muodostavat esimerkiksi joidenkin mikrobilääkkeiden ja osteoporoosilääkkeiden kanssa huonosti liukenevan yhdisteen, jolloin lääkeaineiden imeytyminen estyy osittain tai jopa kokonaan. Näitä sisältävät erilaiset ravintolisät ja antasidit. Myös maitotuotteiden sisältämä kalsiumi saattaa estää lääkeaineen imeytymistä (taulukko 1). Yhteisvaikutus voidaan välttää lääkkeenoton ja ruokailun oikealla ajoittamisella. Yleensä kahden tunnin väli keskenään kompleksin muodostavan aineen ottoajoissa riittää. Joidenkin valmisteiden käyttöohjeissa neuvotaan pitämään jopa 4 – 6 tunnin väli lääkeaineen ja kalsiumin, magnesiumin tai raudan nauttimisen välillä.

Taulukko 1. Lääkeinteraktiot ja -haitat –tietokannan luokitukset fluorokinolonien ja tetrasykliinien yhteisvaikutuksista kalsiumin ja nestemäisten meijerituotteiden, kuten maito ja jugurtti, sekä magnesiumin ja raudan kanssa.

Luokitus: D=kliinisesti merkittävä interaktio; C=kliinisesti merkittävä interaktio, joka voidaan selvittää esimerkiksi annosmuutoksilla; B=interaktion kliiniset seuraukset ovat epäselvät ja/tai ne voivat vaihdella; A=interaktion on vähäpätöinen, eikä sillä ole kliinistä merkitystä

Näytönaste: 0=yhteiskäytön seuraukset on päätelty samankaltaisilla lääkeaineilla tehtyjen tutkimusten perusteella; 1=interaktio on kuvattu tulkinnanvaraisissa tapausselostuksissa ja/tai in vitro -kokeissa; 2=interaktio on kuvattu hyvin dokumentoiduissa tapausselostuksissa; 3=interaktio on kuvattu terveillä vapaaehtoisilla tehdyissä tutkimuksissa ja/tai potilailla tehdyissä pilottitutkimuksissa; 4=interaktio on kuvattu kontrolloiduissa, relevanteilla potilasaineistolla tehdyissä tutkimuksissa

Nestemäisten meijerituotteiden ja kinoloniantibioottien välillä ei aina ole hoitoon vaikuttavaa interaktiota (taulukko 1). Magnesiumia koskevat yhteisvaikutustiedot perustuvat antasidien yhteisvaikutustietoihin, mutta magnesiumin reagoi samaan tapaan kuin kalsium tai rauta, joten taulukossa esitetty interaktio koskee myös pelkkää magnesiumia.

Ravinnolla ja lääkeaineilla on myös muun laisia yhteisvaikutuksia. Esimerkiksi runsaasti K-vitamiinia sisältävät kasvikset estävät varfariinin vaikutusta. Kasvisravintoa ei kuitenkaan pidä välttää, vaan varfariinihoidon aikana on nautittava säännöllisesti monipuolista ja tasapainoista ravintoa. Varfariinin annostus säädetään ruokavalioon sopivaksi eikä päinvastoin. Mikäli isoja muutoksia ruokavalioon tulee, on INR-arvoja seurattava tehostetusti. Greippimehu ja greippi voivat muuttaa eräiden lääkkeiden aineenvaihduntaa siten, että niiden vaikutus tehostuu jopa vaarallisen paljon. Greippimehun vaikutus kestää useita päiviä, mikä tekee siitä yllätyksellisen.

Taulukko 2. Ravinnon ja nautintoaineiden vaikutuksia lääkeaineisiin

Raimo Ojala, erikoisproviisori

Lähteet:

Lingtak-Neander C. Drug-nutrient interactions. Kirjassa Shils M.E., Shike M., Ross A.C., Caballero B., Cousins R.J. (toim.) Modern Nutrition in health and disease. Lippincott Williams & Wilkins, 10. painos, ss. 1539-1553, 2006

Lääkeinteraktiot ja haitat -tietokanta.