Moniammatillisen yhteistyön kehittyminen ja onnistuminen LHKA-koulutuksen aikana
Miia Kelosuo, proviisori, LHKA-erityispätevyys
Julkaistu 01.08.2011
Aloitin talvella 2009 apteekkifarmasian PD-opinnot Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa. Opintoihin kuuluu projektityön tekeminen, jonka aihetta oli hyvä käydä miettimään heti PD-opintojen alussa. Olin valmistunut vuonna 2008 Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA)-kurssilta. Niinpä aloin kyselemään, onko tarvetta tutkimukselle, joka liittyisi lääkehoidon kokonaisarviointiin tai siihen pätevöittävään koulutukseen. LHKA-kurssien vetäjä ja projektityön ohjaajani Lea Tuomainen osasi valaista asiaa minulle. Tutkimusta, joka liittyisi moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa on mukana farmaseutti tai proviisori, ei ole aikaisemmin tehty. Moniammatillinen yhteistyö on kuitenkin oleellinen osa LHKA:a. Tartuin aiheeseen mielenkiinnolla ja innostuneena vaikka tiesinkin, että tulossa olisi matkan varrella myös epäuskoa ja – toivoa työn valmistumiseen. Sain projektityöni valmiiksi kesäkuun alussa 2011. Työn tekeminen oli juuri sitä, mitä etukäteen olin kuvitellutkin. Joskus työ eteni rivakasti, mutta oli myös hetkiä, jolloin työ polki paikallaan. Aamuyön tunnit, jolloin pääsin asioita itsekseni ajattelemaan, veivät kuitenkin työtä koko ajan eteen päin. Kiitokset siitä Lealle ja kannustusjoukoille kotiin.
Aloitin työt lukemalla 67 LHKA-kurssilaisen oppimistehtävät (Helsinki 15 kpl, Tampere 17 kpl, Kuopio 17 kpl, Oulu 18 kpl). Opiskelijoiden oppimistehtävien lisäksi tutkimuksessa oli mukana 17 yhteistyölääkärin ja 17 yhteistyöhoitajan itse kirjoittamia palautteita moniammatillisesta yhteistyöstä LHKA-kurssilaisen kanssa. Projektityön tarkoituksena oli siis saada jäsenneltyä tietoa sekä opiskelijoiden että yhteistyökumppaneiden ajatuksista moniammatillisen yhteistyön onnistumisesta ja kehittymisestä koulutuksen aikana lääkehoidon kokonaisarvioinnissa. Lisäksi tavoitteena oli koota ajatukset moniammatillisen yhteistyön merkityksestä lääkehoidon kokonaisarvioinneissa. Tietoa asiasta on kerätty koko kokonaisarvioinnin olemassa olon ajan, mutta tähän mennessä tietoa ei oltu käsitelty systemaattisesti.
Analysoin oppimistehtävät ja yhteistyökumppaneiden palautteet sisällönanalyysillä. Analyysitapa oli itselleni uusi. Sisäistääkseni analyysitavan luin kaksi kirjaa sisällönanalyysistä. Kirjat auttoivat alkuun, mutta parhaiten opin kuitenkin analyysiä tehdessäni. Työn edetessä myös taidot karttuivat eikä ohjaajani apua sovi myöskään unohtaa.
Tutkimuksen tulokset eivät juurikaan yllättäneet itseäni. Moniammatillinen yhteistyö onnistui hyvin yli puolella opiskelijoista vaikka parannettavaakin yhteistyöhön vielä jäi. Lääkärit ja hoitajat auttoivat opiskelijoita taustatietojen keräämisessä vaikka kiire painoi heitäkin. Oppimistehtävistä jäi kuva, että yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa oli antoisaa ja opettavaista, joskin se vaati toisinaan paljon aikataulujärjestelyjä. Opiskelijat oppivat paljon yhteistyökumppaneilta kokonaisarviointeja tehdessään mutta myös yhteistyökumppanit olivat oppineet uusia asioita yhteistyön tuloksena. Moniammatillisen yhteistyön anti tulee tässä hyvin esiin; jokainen ammattilainen tuo oman parhaan osaamisensa päämäärän tavoittamiseksi, tässä tapauksessa potilaan parhaaksi.
Joissakin oppimistehtävissä oli havaittavissa, että me farmaseutit ja proviisorit emme vielä täysin luota ja usko omaan osaamiseemme. Tämän lisäksi kaikkialla muun terveydenhuollon piirissä farmasian ammattilaisten mukana oloa potilaan hoitoketjussa ei ole täysin sisäistetty, joten siinäkin on vielä työsarkaa. Yksi syy siihen, että osaamistamme ei tunneta, lienee se, että farmaseutit ja proviisorit ovat olleet tiiviisti omilla työpaikoillaan eikä meidän osaamisemme laajuus ole muiden tiedossa. Ennakkoluulot puolin ja toisin olivat myös yksi este yhteistyön tiellä opiskelijoiden mukaan.
Lääkehoidon kokonaisarvioinnin avulla moni opiskelija sai yhteistyön käyntiin paikallisen terveydenhuollon kanssa ja pääsi tutustumaan lääkäreiden ja hoitajien työhön lähemmin. Tutustumisen ansiosta yhteistyössä mukana olleet pystyivät helpommin katsomaan asioita toisen ammattikunnan silmin. Asiat eivät ole aina sitä, miltä ne omasta näkökulmasta näyttävät. Moniammatillisen yhteistyön ansiosta yhteydenotto apteekista terveyskeskukseen oli myös tullut helpommaksi.
Moniammatillisen yhteistyön aikana ongelmia koki yli 80% opiskelijoista. Eniten ongelmia aiheuttivat yhteistyökumppaneiden vaihtuvuus ja ajan löytyminen yhteistyöpalavereille. Julkisen terveydenhuollon kiire aiheutti usein sen, että yhteistä aikaa kokonaisarvioinneille oli hankala löytää. Ilmiötä tavataan myös muiden ammattien yhteistyössä. Lääkehoidon kokonaisarviointi voi vähentää lääkärissä käyntien määrää, jolloin jokaisella yhteistyötaholla tulisi olla halua löytää aikaa myös kokonaisarvioinneille.
Opiskelijat löysivät moniammatillisesta yhteistyöstä myös kehitettävää. Jotta yhteistyö kehittyisi, sille tarvittaisiin enemmän aikaa. Mikäli jokaisella olisi enemmän aikaa pohtia asioita yhdessä, yhteistyöhön osallistuvat oppisivat paremmin tuntemaan toisensa ja luottamaan toistensa ammattitaitoon. Tällä tavoin myös moniammatillisesta yhteistyöstä saataisiin paras hyöty. Ryhmä, joka on tiiviimmin yhdessä, oppii myös paremmin järjestämään työnsä niin, että työnjako on selvä.
Lääkehoidon kokonaisarviointi-koulutuksen jälkeen suurin osa opiskelijoista aikoi jatkaa moniammatillista yhteistyötä joko koulutuksen aikaisten tai uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Tämä kertoo mielestäni siitä, että farmaseutit ja proviisorit haluavat olla mukana potilaan hoidossa ja heidät halutaan mukaan yhteistyöhön. Farmaseutit ja proviisorit kaipaavat myös jotain, missä he voivat näyttää itselleen ja muille osaamisensa.
Yhteistyökumppanit olivat kokeneet moniammatillisen yhteistyön antoisaksi ja tervetulleeksi toimintamuodoksi. Palautteista kävi ilmi, että lääkärit ja hoitajat olivat oppineet uusia asioita kokonaisarvioinneista ja niihin liittyvästä moniammatillisesta yhteistyöstä. Kaikki tämä positiivinen palaute kertoo mielestäni siitä, että farmasian ammattilaisten tulisi entistä enemmän pyrkiä mukaan yhteistyöhön muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.