Mikä on sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten rooli terveydenhuollossa nyt ja tulevaisuudessa?

Mikä on sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten rooli terveydenhuollossa nyt ja tulevaisuudessa?

Raimo Ojala, proviisori, Kliinisen farmasian seuran puheenjohtaja

Julkaistu 01.10.2011

Asiakkaiden ja muiden sidosryhmien odotukset

Lääkelain, Fimean määräyksen 7/2007 ja Lääkepolitiikka 2020 asiakirjojen perusteella sairaala-apteekilta ja lääkekeskukselta odotetaan lähinnä lääkehuoltoa eli tarvittavien lääkkeiden saatavilla olon turvaamista eli lääkelogistiikkaa ja lääkevalmistusta. Sairaala-apteekkien asiakkailla on sisällöllisiä toiveita. Asiakaskyselyissä on ilmennyt tarvetta koulutukselle, informaatiolle ja osastofarmasialle. Lääkehoidon konsultaatio- ja arviointipalveluille olisi myös kysyntää. Lääkitysturvallisuuden parantaminen on iso teema, johon sairaala-apteekkien odotetaan osallistuvan. Laajemmin katsottuna kyse on lääkehoitoprosessin kehittämisestä. Siitä kehitystyöstä sairaala-apteekeilla ja lääkekeskuksilla ei ole varaa olla sivussa. Se on reitti työn sisällön parantamiseen ja merkittävyyden kasvuun. Jotta odotuksiin ja tarpeisiin voidaan vastata, on riittävistä resursseista ja osaamisesta voitava varmistua. Osa resursseista on vapautettavissa toimenkuvia ja työtapoja uudistamalla. Se ei riitä. Lisää resursseja tarvitaan lääkehoidon laadunvarmistukseen. Satsaus tulee takaisin sähläyksen aiheuttaman tehottomuuden ja virheistä johtuvan sairastavuuden vähentymisenä. On viitteitä, että riittävällä resursoinnilla kliinisen farmasian palveluihin, voidaan vähentää sairaalakuolleisuutta.

Lääkehoidon ongelmakohdat

Sairaaloissa tapahtuvissa virheistä lähes puolet liittyy lääkkeisiin ja lääkehoitoihin. Sähläystä on runsaasti. Lääkehoitoprosessin vaikeimmat ja virheille herkimmät vaiheet ovat potilaan kotilääkityksen selvittäminen, tiedon siirrot, lääkkeiden jako potilasannoksiin, lääkeneuvonnan epätasaisuus ja hoidon seuranta sekä hoidon jatkuvuuden varmistaminen.

Potilaan käyttämän lääkityksen selvittäminen riittävän tarkasti on edellytys oikeille hoitopäätöksille. On tutkimustietoa siitä, että tehtävä sopii farmaseutille tai proviisorille. Lääkehoidon asiantuntijan tekemä alkukartoitus auttaisi huomaamaan lääkkeistä johtuvat oireet ja haitat. Suomesta ei ole tutkimustietoa, mutta arviolta keskimäärin joka kymmenes potilas tulee hoitoon lääkehoidon ongelman takia. Näistä noin puolet olisi estettävissä lääkehoidon laadunvarmistuksella.

Tiedon siirrot organisaatioiden ja yksiköiden välillä toimivat huonosti tai informaation laatu on huonoa. Esimerkiksi lääkehoitoa koskevat tiedot eivät ole ajan tasalla ja niissä on puutteita. Terveydenhuollon tietojärjestelmät tukevat huonosti lääkehoidon suunnittelua, toteutusta ja seurantaa. Myös toimintatapoihin tarvittaisiin selkeämpiä pelisääntöjä ja täsmällisyyttä.

Lääkkeiden jakelu käsin potilasannoksiin on tehotonta ja virheille altista. Koneellista annosjakelua pitäisi käyttää laajemmin. Kehitystä hidastaa tietojärjestelmien keskustelemattomuus, mistä seuraa turhia käsin tehtäviä tiedonsiirtoja ja virhemahdollisuuksia. Tekninen kehitys mahdollistaisi erilaisia lääkehoidon turvatarkastuksia. Toisaalta tekninen kehitys on tuonut mukanaan oikeellisuusharhan. Selkeän näköinen ja täsmällinen lääkemääräys voi olla valintavirheen takia aivan muuta kuin tarkoitettu. Suunniteltu lääkehoito olisi tarpeen tarkastaa ennen toteutusta. Siten saataisiin estettyä yhteisvaikutuksista, vääristä annoksista ja vääristä lääkkeistä johtuvia haittoja. Tarkastuksen voi tehdä lääkäri, hoitaja, farmaseutti tai proviisori. Pääasia on, että hän tuntee riittävän hyvin potilaan tilanteen, lääkehoidon tavoitteet ja lääkkeiden ominaisuudet.

Potilaiden lääkeneuvonta on usein epätasaista ja sen merkitystä lääkehoidon onnistumiselle ei aina osata arvostaa. Lääkehoitoon sitoutumista pitäisi edistää. Neuvonta, seuranta ja hyvä tiedonsaanti auttavat potilaita epävarmoissa tilanteissa. Hoitoon sitoutumattomuus on koko lääkehoitoketjun suurin epäkohta.

Sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten rooli tulevaisuudessa

Lääkehuollon turvaamisen lisäksi sairaala-apteekit ja lääkekeskukset osallistuvat huomattavasti nykyistä enemmän lääkehoidon turvallisuutta ja onnistumista varmistaviin tehtäviin. Osastofarmaseuttien määrä kasvaa edelleen ja toimenkuvat muuttuvat teknisestä työstä asiantuntijuuteen. Tutkimustyön avulla perustellaan ja osoitetaan uusien palveluiden ja toimintatapojen tarpeellisuus ja vaikuttavuus.