Lääkehoitoketjun heikoin lenkki

Lääkehoitoketjun heikoin lenkki on se, että kenelläkään ei ole tiedossa potilaan toteutunut kokonaislääkitys. Vaarallista on, että puutteellinen tieto johtaa vääriin päätelmiin ja päätöksiin. Eräässä sairaalassa talvella 2011 tehdyn kyselyn vastaajien mielestä eniten riskejä sisältävä vaihe on aiemmin toteutuneen lääkityksen (kotilääkitys) selvittäminen. Lähes yhtä riskialttiina pidettiin tiedonsiirtoja. Seuraavina riskialttiusjärjestyksessä olivat lääkkeiden jako käsin potilasannoksiin, valmisteen vaihtaminen kesken hoidon (esimerkiksi kotilääkkeestä sairaalalääkkeeseen), lääkemääräys, lääkehoidon seuranta, injektiona tai infuusiona annettavan lääkkeen käyttökuntoon saattaminen, lääkkeen anto potilaalle, potilaan lääkeneuvonta ja jokin muu syy. Vähiten riskejä sisältäväksi arvioitiin lääkkeen toimitusta apteekista osastolle. Yksinkertainen päätelmä on, että potilaan lääkitystietojen selvittämistä, dokumentaatiota ja tiedonsiirtoja tulee parantaa. Oleellista on, että lääkitystiedot kerää riittävän hyvin lääkkeet ja lääkehoidot tunteva henkilö. Ihanne olisi, että mahdollisimman ajantasaiset tiedot olisivat käytössä potilaan tullessa lääkärin vastaanotolle, sairaalaan tai apteekkiin.

Edellä mainitussa kyselyssä selvitettiin avoimella kysymyksellä miten sairaala-apteekki voisi lisätä lääkitysturvallisuutta. Vastaajien mielestä keskeisimmät keinot olisivat koulutus ja tiedottaminen sekä lääkkeiden potilasannoksiin jaosta huolehtiminen. Lääkehoitojen ”turvatarkastuksia”, kokonaisarviointeja, lääkehoidon konsultaatioita tai muita uusia kliinisen farmasian palveluita ei ollut mainittu. Kuitenkin erikseen kysyttäessä puolet vastaajista oli sitä mieltä, että konsultaatiopalvelu soveltuisi heille hyvin tai kohtalaisesti. Osastolla tapahtuva konsultaatio näyttäisi olevan vähän suositumpaa kuin sähköinen. Puolet vastaajista arvioi koneellisen annosjakelun soveltuvan joko kaikille tai valikoiduille potilaille.

Ketjun heikointa lenkkiä pitää vahvistaa. Parasta olisi, että mahdollisimman ajantasainen lääkitystieto kulkisi potilaan mukana esimerkiksi sirukortissa ja se olisi luettavissa hänen tullessa asioimaan terveydenhuollon toimipisteeseen. Lääkitystiedon selvittämisessä ja ylläpidossa farmaseuttista osaamista olisi hyvä hyödyntää nykyistä enemmän.