Lääkehoidot tuottaviksi terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyöllä

Lääkehoidot tuottaviksi terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyöllä

Laura Huotari, proviisori, Kliinisen farmasian seuran sihteeri

Julkaistu 29.08.2010

Suomalaisten sairaanhoito tuotetaan pääasiassa terveyskeskuksissa, joissa laaditaan myös suurin osa sairaanhoidossa keskeisistä lääkehoidoista. Nämä lääkitykset ovat myös varsin kattavia – akuuttien infektoiden hoidosta pitkäaikaissairauksiin.

Syystäkin Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut terveyskeskukset terveydenhuollon kehittämisen painopisteeksi, mutta onko mietitty realistisesti tarvittavia tekijöitä, joilla väestölle tuotetaan laadukasta hoitoa ja yhteiskuntaan hyvinvointia?

Terveyskeskuslääkärin ja hoitohenkilökunnan toimintakenttä ei tässä ainakaan ole helppo: akuutteja päivystysluontoisia tilanteita voi olla päivittäin ja potilasaines heterogeenista. Lisäksi lääketeollisuus on kehittänyt ja saattanut kauppaan viime vuosikymmeninä erittäin monia lääkeaineryhmiä ja niiden sisällä lukuisia hieman erilaisia lääkeainemolekyylejä, joista tehokas ja toimiva lääkehoito on koostettava. Viime vuosina on lisäksi tullut käyttöön runsaasti geneerisiä vaihto- ja rinnakkaistuontilääkkeitä, jolloin pelkästään satojen eri kauppanimien ja lääkemuotojen hallitseminen käytännön työssä on iso haaste.

Potilaiden keski-iän voimakas kasvu ja siten kroonisten sairauksien pidentynyt kesto merkitsevät yksilön kohdalla hyvin pitkiä lääkityshistorioita, joiden selvittäminen ei käytettävissä olevan potilasajan puitteissa onnistu julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkkinä voisi olla vuosikymmeniä kestänyt verenpainetaudin hoito. Potilaiden reaktiot lääkkeisiin ovat varsin yksilöllisiä ja jos aiempia kokemuksia ei ole aikaa selvittää, vaarana ovat turhat kokeilut, kustannukset ja huono laatu.

Julkisen terveydenhuollon ja terveyskeskusten piirissä on myös kasvava joukko monilääkittyjä kotisairaanhoidon palveluita käyttäviä iäkkäitä. Kotisairaanhoidon henkilökunta huolehtii arjessa muun työnsä ohella monen asiakkaan lääkehoidon käytännön toteutuksesta haasteenaan monimutkaistunut lääkevalmisteiden ja annosmuotojen kirjo, kiire sekä asiakkaiden lääkitystä koskevat kysymykset.

Jos resurssit eivät anna mahdollisuutta tarttua yllä mainittuihin haasteisiin, on seurauksena helposti epäonnistuneita lääkehoitoja. Toteuttamattomat ja vastaavasti tarpeettomat lääkitykset nakertavat suotta terveydenhuollossa tärkeiden lääkehoitojen vaikuttavuutta ja laatua synnyttäen samalla lisäkustannuksia. Ratkaisuna lääkehoitojen tuottavuuden parantamiselle voisi olla apteekkeihin keskittyneen farmasian ammattilaisten lääketietämyksen hyödyntäminen myös muualla avohoidon ketjussa. Olemalla mukana esimerkiksi kotisairaanhoidon hoitotiimeissä tai toimimalla ns. lääkityskonsultteina, potilaat voisivat saada toivomaansa lääketietoa ja arvostamaansa apteekkilaisten neuvontaa myös muualla. Samalla lisääntyneiden sairaudenhoitomahdollisuuksien toimintakentällä voisivat kaikki terveydenhuollon ammattilaiset yhdistää oman asiantuntijuutensa potilaalle parhaaksi hoitokokonaisuudeksi. Britanniassa tämä on arjen kliinistä farmasiaa hyvillä hoitotuloksilla ja vaikuttavuuden parantumisella – voisiko se olla sitä Suomessa