Lääkehoidon pirstaleisuus ja seurannan puutteet haittaavat hoidon onnistumista

Lääkehoidon pirstaleisuus ja seurannan puutteet haittaavat hoidon onnistumista

Raimo Ojala, puheenjohtaja, Kliinisen farmasian seura

Julkaistu 31.03.2011

Lääkehoito on monista kohdista niin pirstaloitunuttta, että tarvitaan laadunvarmistusta ja toiminta- sekä ajattelutapojen uudistamista. Ongelmia täytyy tuoda julki, toimintapoja kyseenalaistaa, uusia toimintatapoja kokeilla ja tutkia sekä hyviä käytäntöjä ja ratkaisuehdotuksia tulee julkistaa. Näin saadaan keskustelua aikaan ja mahdollisesti vauhditettua oikeasuuntaista päätöksentekoa kohti terveydenhuoltoa, jossa farmasian ammattilaisilla on nykyistä merkittävämpi rooli potilaan onnistuneen lääkehoidon varmistamisessa. Kliinisen farmasian palveluille on nyt entistä suurempi tarve. Alla kokonaisuudessaan Helsingin sanomien 7.3. (sivu C5) julkaisema mielipidekirjoitukseni.

Lääkehoidon pirstaleisuus ja seurannan puutteet haittaavat hoidon onnistumista

”Hyödyllistä olisi, jos esimerkiksi Kela-korttiin voisi tallentaa lääkitystiedot kokonaisuudessaan. Näin ne kulkisivat aina potilaan mukana.”

Lääkemenoja on hillitty merkittävästi lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän avulla. Seuraavaksi pitäisi pureutua prosessien toimivuuteen.

Lääkehoidoista toteutuu alle puolet aiotulla tavalla, ja lääkehoitoihin liittyviä virheitä ja haittoja on runsaasti. Suomessa lääkehoitojen heikosta laadusta johtuvia kustannuksia ei ole tutkittu, mutta varovaisesti arvioiden summa vastaa yhden keskikokoisen sairaanhoitopiirin vuosibudjettia. Suurin tappio on se, että lääkkeistä saatava hyöty jää kehnoksi hoidon heikon toteutumisen takia.

Tarvitaan siis laadunvarmistusta. Lääkehoidon laadunvarmistus tarkoittaa kaikkia niitä toimia, joilla edistetään lääkehoidon tavoitteen mukaista onnistumista ja vähennetään virheitä. Keinoja ovat ohjeistus, informaation parantaminen, koulutus, eri toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen ja toimintatapojen uudistaminen.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2005 valtakunnallisen oppaan lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Oppaan ilmestyminen aktivoi organisaatioita suunnittelemaan ja kehittämään lääkehoitoa sekä kouluttamaan henkilökuntaa. Oppaan päivitys olisi ajankohtaista, jotta kehitys jatkuisi. Opasta voisi kehittää standardiksi, joka määrittelisi hyvän lääkehoidon elementit, kuten ohjeistuksen, osaamiseen liittyvät vaatimukset ja turvallisuutta parantavat toimintatavat.

Hoidon seurannalla on suuri merkitys lääkehoidon onnistumiselle. Tässä apteekit ovat alihyödynnetty resurssi Suomen terveydenhuollossa. Apteekit muodostavat maanlaajuisen verkoston, jossa pitkäaikaissairailla on mahdollisuus tavata terveydenhuollon ammattilainen säännöllisesti ilman ajanvarausta. Apteekkien tietojärjestelmät mahdollistavat hoidon seurantatietojen keräämisen. Kannattaisi selvittää, kuinka nämä mahdollisuudet voitaisiin muuttaa hyödyllisiksi käytännöiksi ja miten ketju apteekin, potilaan ja lääkärin välillä saataisiin toimivaksi.

Lääkehoidon pirstaleisuus johtaa siihen, että yli- ja alilääkittyjä potilaita on paljon. Runsas lääkitys johtaa lähes väistämättä yhteis- ja haittavaikutuksiin sekä joskus haittaoireiden hoitoon toisella lääkkeellä.

Sähköisen reseptin ajatellaan mahdollistavan potilaan kokonaislääkityksen arvioinnin, mutta monesti tiedostoissa on tallessa vain reseptilääkkeillä toteutettavaksi aiottu hoito. Itsehoitolääkkeet ja rohdokset sekä mahdolliset ongelmat hoidon toteutuksessa jäävät helposti dokumentoimatta. Hyödyllistä olisikin, jos esimerkiksi Kela-korttiin voisi tallentaa lääkitystiedot kokonaisuudessaan. Näin ne kulkisivat aina potilaan mukana. Tietoja päivitettäisiin hoito- ja apteekkikäynneillä.

Oikea-aikaisella, helposti saavutettavalla, riippumattomalla, käyttökelpoisella ja tilanteeseen nähden riittävällä informaatiolla voidaan edistää lääkehoidon onnistumista. Nykyisin lääkeinformaatio on lähes yksinomaan valmistajien tuottamaa, jolloin vaatimus tiedon riippumattomuudesta ja tasapuolisuudesta ei toteudu. Valmistekohtainen informaatio on johtanut myös siihen, että samasta lääkkeestä voi olla useita erilaisia valmisteyhteenvetoja ja pakkausselosteita. Toisinaan tämä aiheuttaa hämmennystä.

Tarvittaisiin siis lääkeaineittain rakennettu, tiivistetty tietolähde. Siitä olisi hyötyä sekä ammattilaisille että potilaille. Lisäksi kaikkien etu olisi, jos käytössä olisi kaikkien saatavissa oleva, yhteiskunnan ylläpitämä neuvontapalvelu.

Laitoksissa lääkehoidon prosessi on monivaiheinen, ja se sisältää useita tiedonsiirtoja ja käsityövaiheita. Prosessi on altis virheille.

Turvallisuutta lisäisi se, jos yhteisvaikutus- ja muut turvatarkastukset otettaisiin nykyistä laajempaan käyttöön, ja lääkkeiden jakelussa hyödynnettäisiin automaatiota. Näihin muutoksiin tarvitaan parempaa integraatiota tietojärjestelmien välille ja eri ammattiryhmien toimivaa yhteistyötä.