Haetaan hyllyvastaavaa, logistiikkapäällikköä ja kassahenkilöä töihin
Niina Laine, farmaseutti, kliinisen farmasian maisteri
Julkaistu 31.08.2011
Viime aikoina on keskusteltu siitä miksi proviisorit eivät halua valmistua sekä siitä millaisena nuoret kokevat farmasian alan ja sen tarjoamat työmahdollisuudet. Farmasiassa on alettu viime aikoina korostaa sen yhteyttä terveydenhuoltoon. Aikaisemmin puhuttiin enemmän farmasiasta tieteen yhteydessä. Ihanne on näiden kohtaaminen. Jos nuorille markkinoidaan alaamme muuhun terveydenhuoltoon integroituneena, tulee myös miettiä onko asia todellisuudessa näin. Nuorista iso osa on herännyt havahtumaan, että farmasian alan koulutuksella ei pitkälle pötkitä, ei ainakaan niin pitkälle kuin esimerkiksi lääkärin koulutuksella. Syitä nuorten pettymykseen on useita ja itsekin olen niihin törmännyt.
Kuuluuko sinun työnkuvaasi apteekissa esimerkiksi hyllyvastaavana tai kassahenkilönä toimimista? Aivan. Enpä ihan äkkiseltään keksi muuta akateemista alaa kuin omani, farmasian, jossa tämä on usein todellisuutta. Akateemisesti kouluttautunut ihminen työskentelee kassana ja saa kunnian olla tietyn apteekin hyllyn hyllyvastaava. Tämä on naurettavaa, jopa niin, että se itkettää. Jos esimerkiksi apteekkiin haetaan farmasistia, voitaisiin avoimena olevasta työpaikasta ilmoittaa rehellisesti tähän tyyliin:
”Työnkuva: mukavaa asiakaspalvelua ja lääkeneuvontaa, hyllyjen järjestelyä, logistiikan hoitamista, kassatyötä ja reseptien kopioimista.
Palkkaus: ihan hyvä työnkuvaan nähden. Koulutukseen nähden voisi olla parempi.
Etsimämme työntekijä ei pelästy rutiineja, ei turhaudu etenemismahdollisuuksien puutteeseen ja työskentelee mielellään monipuolisissa työtehtävissä, jotka eivät usein vastaa hänen koulutustasoaan. Syvällistä osaamista tarvitaan harvoin.”
Tuntuu kovin ironiselta puhua kliinisestä farmasiasta, kun totuus alastamme Suomessa on liian usein kuvaamani kaltainen. Valitettavasti. Onneksi sentään e-reseptin myötä on odotettavissa työnkuvan järkeistyminen niin, että reseptien kopioiminen jää välistä. Ainakin joskus.
Jotkut tuttuni ovat sanoneet minulle, että ”Mikäs siinä on kassalla istuessa ja itsehoitoa valvoessa tuntipalkan ollessa suhteellisen ok kun suhteuttaa sen työn vaativuuteen. Apteekkarin ongelmahan se on, kun maksaa tällaisesta työstä farmasistin palkkaa.” Toisten mielestä taas tämäkään ei oikeuta sitä nöyryytystä että joutuu akateemisen koulutuksen saatuaan työskentelemään kassana. ”29 euroa, kiitos. Laitanko lääkkeet pussiin?” Siitä on kliininen farmasia valovuosien päässä.
Tutuistani useat ovat viime vuosien aikana vaihtaneet farmasian alan lääketieteeseen ja jotkut tuttuni pyrkivät lääkikseen vuosia putkeen saamatta koskaan opiskelupaikkaa, koska lääkiksestä haaveilukin on parempi kuin jäädä vain farmaseutiksi tai proviisoriksi. Eiköhän tämä kerro karua totuutta siitä miten emme itsekään arvosta omaa alaamme ja kuinka voisimme arvostaa, kun yliopistossa opiskelut tuntuvat monella menevän hukkaan! Moni, myös minä mukaan lukien, työskentelee mielellään silloin tällöin apteekissa. Se on rentoa ja mukavaa työtä asiakkaiden parissa. Mutta kovinkaan monen nuoren en ole kuullut sanovan että harkitsee apteekkityöstä loppuelämän uraa itselleen. ”Eihän sellaista jaksa kukaan, liian monotonista! Tahdon työpaikaltani enemmän.”.
Ulkomailla tilanne voi olla usein toinen ja farmasian alalle kouluttautuneita arvostetaan työnkuvasta ja palkkauksesta lähtien. Farmasistit itsekin arvostavat tekemäänsä koulutusta vastaavaa työtä. Kunpa Suomessakin havahduttaisiin enemmän siihen mitä meidän alan ihmiset osaavat. Hyvää tässä karmeassa tilanteessa on onneksi se, että aina voi pyrkiä parempaan! Ilolla olen seurannut kuinka alallemme tulee uusia koulutuksia, esimerkiksi osastofarmasian erityispätevyys ja sairaala- ja terveyskeskusfarmasian erikoistumiskoulutus. Lisäksi esimerkiksi Helsingin yliopistossa kehitellään tutkijalinjaa farmasian opiskelijoille. Tämä on mielestäni erittäin tervetullut uudistus, ei jokaisen tieteentekijän tarvitse ennen valmistumistaan istua apteekin kassalla tai hoitaa sairaalan logistiikkaa.
Farmasian ala ei kehity eteenpäin jos kaikkein kriittisimmät soraäänet vaihtavat alaa turhautuessaan, joskaan en heitä syytä, sillä olen itsekin miettinyt samaa. Olisi ihanaa tehdä työtä jossa pääsisi kunnolla käyttämään oppimaansa eikä istua kassalla tai järjestellä hyllyä. Ratkaisuni omalta osaltani Suomessa vallitsevaan farmasian alan ala-arvostukseen oli aloittaa väitöskirjan teko. Hiljaa mielessäni mietin kuinka moni miettii samaa tai on jo tehnyt niin. Onkohan meillä vuosien jälkeen farmasian tohtoreiden suma?
Tutkimukseni liittyy potilaisiin ja kliiniseen farmasiaan sairaalassa. Tätäkin kautta voi päästä opiskelemaan kliinistä farmasiaa ja tutustumaan sairaalaympäristöön mikäli aihepiiri kiinnostaa. Kannattaa olla avoin erilaisille tilaisuuksille tai luoda uusia mahdollisuuksia itse. Väitöskirjasta täytyy todeta, että sitä en suosittele ratkaisuksi niille, jotka eivät aidosti ole kiinnostuneita tutkimisesta ja omasta aiheestaan. Väitöskirja on sitoutuminen pitkään projektiin joka lopulta mahdollisesti palkitsee tekijänsä. Samalla tavalla farmasian alan tulisi olla sitoutumista pitkään työuraan joka lopulta palkitsee. Mutta missä ovat alamme palkinnot? Samaa työtä kymmeniä vuosia putkeen usein ilman ylenemismahdollisuuksia? Entä palkkaus, onko joku saanut parempaa palkkaa perustuen osaamiseensa eikä esimerkiksi työvuosiin terveyskeskuksessa? Miksi meidän osaamistamme ja omaa kouluttautumisintoa ei tueta? Voisiko olla niin, että tällä hetkellä alamme saa nuorilta juuri niin paljon arvostusta kuin se ansaitseekin? Tässä on miettimisen aihetta kaikille.
Tiedostan, että tämä blogi on sävyltään negatiivinen ja kärjistävä. Tiedän kuitenkin että nämä mielipiteet eivät ole ainoastaan minun vaan kymmenien tuttujeni jotka ovat pettyneet farmasiaan alana. Välillä on ehkä syytä miettiä vähän ankeammankin kautta asioita, eikä vaan hehkuttaa, että kyllä farmasian ala on niin hieno ala. Näin ehkä onkin osittain, mutta nuoret eivät ehkä enää tyydy osittaiseen ja jos puhutaan terveydenhuollosta, työnkuva tulisi myös olla sen mukainen.
Kriittisin pohtimisterveisin Kliinisen farmasian seuran varajäsen Niina Laine